Hallinto palatsia, Saigonilaista Katedraalia yms.

Saigonin päivä retkee...

Jooo... sen etelävietnamin kenun kämpillä , jonka Kongi potki mereen. Neukkutoverit sitten vissiin auttoivat sisustamisessa uusia asukkaita.

Hetkellinen majotuksemme Phonom Phenissä....

Sota museoo, surullista ja mielenkiintosta samaan aikaan

Mystinen Baari ehtoo Saigonis, jos kellokin sano Moro...

50 lukulaista kellari miljöötä paikallisen nukkehallitsijan kellarista...joka ei ollu suosittu ukko. Paikka toimi myös eteläpuolen sodanjohtokeskuksen

Ratkasumallia Ranska.

Daisy Cutter...toimii...jokin täs pöntössä vet heti puoleensa kun sen pihalla näin, pervoo

Jälkeen Siem Reapin....

Matkamme jatkui via PP suoraan Saigoniin, mis menikin kymmenisen päivää...
Itse matka kesti tommoset 12-14.tuntia pikasine dösän vaihtoineen, lautta kyyteineen sekä raja muodollisuuksilla, jossa jälleen ventovieras nappaa passit ja sit ihmetellään Kambozan ja Vietnamin rajalla ku tulli heebo tsekkaa 20.metrinpäästä ookona sää sää vai kenties uhka heitin maalle...
Ja bussi ihtessään ei ollu 3.penkkiä vierekkäin dösä vaikka semmossta pyydettii ja se meille ajatuksena myytiin vaan perus dösä 4.penkkiä vierekkäin. Okei, mitäs pienistä...pääsinhän minä perille...
Bussiyhtiö oli muistaakseni:

Sapaco Bus(punaset dösät)

Joka oli alle keskitason niin palvelussa kuin kaahamisen jalossa taidossa...
Ei oo tarve päästä elävien kirjoista jonku viiden minuutin takia,joka sitten kuitenkin käytettiin sen yhtiön serkun pojan kaiman omistamassa maantiekuppilassa imemässä jotain eilistä nuudelikeittoa ja se halvatun henkilökunta mulkoiluineen ihmetytti ylipäätänsä...erikoista ja heikkoa toimintaa kaikin puolin.

Hommakkaa ihtellenne:

Mekong Expressin

liput, penkit on mitä luvataan (kolme vierekkäin) ja kyyti turvallisempaa ja samassa ajassa perillä, sillä sitten tultiin sama reitti takas nimittäin. Hintakin tais olla liki tai täysin sama:) TOIMII...

agrokulttuuri ja jotain...keskus Siem Rep, turha rahastus keskus.

Kambodian isoin järvi Tonle Sap...